Taidan olla siinä mielessä perussuomalainen jurpo, että olen kovempi valittamaan kuin kehumaan. Eli todennäköisesti, jos tekisin pienen laskennan, blogini postauksista isompi osa olisi alavireistä kuin hehkuttavaa.
Siispä voin välillä ilokseni kertoa, että kirjoittaminen on kerrankin sujunut varteenotettavan hyvin. Olen kasannut novellia, joka takkusi alkuunsa rasittavuuteen asti. Voin olla uuteen melkein jopa tyytyväinen. Tosin teksti on vasta hyvin raakatekstivaiheessa. En pysty tietämään, saanko lopulta Suuren Ajatukseni ulos niin kuin haluaisin, mutta ainakin uskallan yrittää – vikisemisen sijaan.
Tässä kirjoittaessani pohdin väistämättä, miksi (myös) blogini pyrkii olemaan ennemmin haapannaamainen kuin iloluontoinen. Okei, olen vanhemmiten tullut melkoiseksi peikoksi, mikä on tietysti yksi selitys. Kun olin vain tyttönen, muistan äitini todenneen siskostaan:
– Se oli nuorena niin kuin sinä: aina iloinen. Mutta nyt se on tuollainen.
Vaikka olin vain tyttönen, tajusin miettiä, voisiko minulle käydä samalla lailla: voisiko muuttua ”tuollaiseksi”. No, olen varmaan muuttunut. Mutta ei se mitään; tykkään mörököllitädistäni (eikä se nyt niin kamalan kölli edes ole).
Oli luonteestani mitä mieltä tahansa (ja siitä taatusti ollaan), se ei ole ainoa syy valittavaan postaussävyyn. Toinen syy on ehkä vieläkin dramaattisempi. Se on nimittäin silkkaa taikauskoa, pakko myöntää.
Olen mörkki ja kaiken päälle vielä tyhmä mörkki, sillä kuvittelen, että jos julistan kirjoittamisen voivan hyvin, se alkaa vääjäämättä voida huonosti. Minulla ei ole kamalasti empiiristä näyttöä, käykö näin, sillä en ole paljon puhunut flow suupielissä.
Mutta nyt on. Jos en tänä iltana saa mitään aikaiseksi, syytän avomielisyyttäni ja painun takaisin koloni perukoille mutisemaan kirjoittamisvireen alhaista tasoa. On niin helppo vedota mitä kummallisimpiin tekosyihin. Lisää tekosyitä löytyy myös Taivalkoskisten blogista. Huomatkaa erityisesti sisäiset äänet. Niillä on jotain tekemistä tämänkin mörököllin tavoilla.
Huomenna nähdään, seurasiko paljastuksistani kirjoittamattomuuden tragedia vai entistä parempi vire.
Vaivanpalkka 
Onnittelut hyvästä vireestä! Kyllä hyvä flow voi pitkäänkin kestää. Jään odottamaan peukut pystyssä seuraavaa raporttiasi. 🙂
Kiitos, Satakieli. Toistaiseksi vaikutta hyvältä. Hyvältä siksikin, että viikonloppuna on viikonlopun mittainen tapaaminen kirjoittajaystävien kanssa.
Syksyllä on pakko uskaltaa olla positiivinen. Toivottavasti flow tarttuu alkusi viimeistelyyn.
Siksi, että kun on onnellinen+iloinen, ei tarvitse vertaistukea ja buustausta. Jos ei mene niin hyvin, hakee luonnostaan jotakuta, joka voisi piristää. Siksi.
Minusta on kiva lukea enivei. Onnea tekstin sujumisesta. Halaus. Tänään olen itse ihan hunningolla: näin unia seikkailuista, elän itse tasaista, joka olisi autuasta jos olisin joku toinen. En ole. Kaipaan kaikkea, mitä en saa. Halaus silti.
Halaus takaisin, Rooibos! Käperry sohvalle ja kuuntele hyvä levy. Kuppi hyvää hunajateetä ja iso pulla. Tämä oli sitä vertaustukea 🙂 Halaus!