Raskaan lounaan jälkeen googletin sanaa Karisto ja kirjoituskilpailu. Ajattelin, että jos vaikka olisi tullut päätöksiä sieltä päin jonnekin tiedoksi.
Törmäsin keskusteluun, joka on paikoittellen joko virkistävää, lohduttavaa, hupaisaa, ärsyttävää tai masentavaa mutta samalla niin tuttua. Suurin osa kommenteista on viime keväältä, kun kilpailu oli päällä. Mutta sitä kannattaa vilkaista ihan siksi, että siinä kiteytyy kaikki se vimma, jolla me niin monet haluamme kässärimme saada kansiin.
Hassua kyllä, reagoin ihan toisin kuin voisi minusta luulla: en masentunut (kilpailijoiden suuresta määrästä) vaan riemastuin siitä, että niin moni rakastaa tarinoita ja kieltä.
Vaivanpalkka 
Vastaa