Reilun viikon päässä odottaa kirjallinen taivas: kirjoittajaporukkamme kokoontuu jälleen. Rivit ovat vuosien varrella hiukan harventuneet, mutta vastaavasti uusia ihmisiä on tälläkin kertaa tulossa mukaan. Sängyn vieressä odottaakin viiden sentin paksuinen nippu erinäisiä kässärinpätkiä lukemista ja kommentoimista.
Itse lähetin tapaamiseen noin 50 sivua omaa kässäriäni. Valitsin pari sellaista osiota, jotka ovat peräkkäin ja joista olen jollakin tapaa epävarmin. En osaa sanoa, mikä tekstissä haraa vastaan. Jokin ei vain toimi.
Osa paikalla olevista ihmisistä on seurannut kässärini nousuja ja laskuja useamman vuotta. Vain yksi on lukenut koko tarinan. Sitten matkassa on ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä kässäri kokonaisuudessaan kertoo. Heillä on vain nuo irralliset 50 sivua.
On hyvin mielenkiintoista päästä antamaan palautetta muille mutta tietysti myös saamaan muiden palautetta. Vähintään yhtä mielenkiintoista on seurata (jos jännitykseltään kykenee), miten mahdollisesti erilailla ihmiset antavat palautetta sen mukaan, kuinka hyvin he tuntevat a. minut, b. kässärini. Hyöty voi olla oikeasti valtava, kun palautteen antajilla on niin erilaiset lähtökohdat ja näkökulmat palautteen antamiselle. Täydelliseen objektiivisuuteen en usko näissä asioissa koskaan.
Entä minä itse? Millainen palautteen antaja minä oikein olen? Sitäkin on aina välillä hyvä miettiä.
Palataan.
Vaivanpalkka 
Vastaa