Kässärini on lähdössä postiin. Viime vilkaisun ja tulostuksen jälkeen. Here we come, Karisto.
Niin tai. Yksi ponnistus on edessä ennen postimerkin nuolemista: pitäisi kirjoittaa – miten se menikään – ”saate, jossa on lyhyt luonnehdinta käsikirjoituksesta”.
Voihan Venäjä.
Kuinka tiivistää 300 sivua muutamaan lauseeseen? Itse asiassa, senhän pitäisi olla minulle melko arkipäiväistä, koska tiivistän kaiken aikaa asiakkaan laveaa ilmaisua kiteytetyksi markkinointiviestinnäksi. Mutta kun kyse on omasta tuotoksesta, kullanarvoinen ”ulkopuolisuus” on poissa ja katson asiaa sisältäpäin niin syvältä, että mitä lopultakaan osaan nähdä. Mikä yhtälö olla itsensä asiakas!
Olen siirtänyt saatteen kirjoittamista kaksi viikkoa. Jos siirrän vielä seuraavat kaksi, Itella ei ehdi toimittaa pakettia perille. Se ei ole tavoitteeni, ei edes tiedostamaton. Niin kovasti olen kuitenkin tehnyt töitä kässärin kanssa, että olisi hulluutta kaataa koko hanke parin viimeisen lauseen vuoksi. Vaikka sitten kuinka kiteyttävän. Sama virkahan niillä on kuin mainonnalla: innostaa joku tarkastelemaan jotain hiukan tarkemmin.
Pitäisiköhän minulla kilauttaa kaverille lähitoimistoon?
Vaivanpalkka 
Tsemppiä! Kyllä se siitä. Tuo on tosi vaikeaa, mutta kuvittele vaikka olevasi kriitikko, joka kehuu julkaistua kässäriäsi, jospa se auttaisi asettelemaan sanoja :).
Hei Rooibos. Olen ollut hiukan laiska kaiken suhteen viime aikoina. En ole vieraillut kenenkään blogeissakaan. Pahoittelen.
Mutta kiitos kommentistasi. Kriitikkonäkökulma on loistava. Ja tavallaan ”turvallista” ulkoistaa itsensä. Minä yritän. Tänään vielä. Kerron sitten, kuinka kävi 🙂
Aloitat saatteen kirjoittamisen vain rohkeasti, vaikka silmät kiinni, mitä mieleen ikinä juolahtaakaan. Mitä haluat tekstistäsi kertoa.Sitten on mistä karsia ja mitä muokata! Toinen mahdollisuus on se, että annat jonkun lukea tekstisi ja kirjaat ensikommentit ja tuntemukset ja siitä sitten lyhyen luonnehdinnan kimppuun. Tsemppiä!
Minä tein sen, kirjaimellisesti silmät kiinni! Kerron huomenna lisää. Kiitos, Tirlittan!
Onneksi olkoon! Mites muuten se saatekirje – aiotko laittaa sen samaan nippuun kässärin kanssa vai yhteystietojesi yhteyteen? Itsekin ajattelin pistää käsikirjoituksen Karistolle, enkä tiedä kuinka tulkitsisin ohjeistusta heidän sivuiltaan.
Hei Peregrina! Usko tai älä, olen vatuloinut saman ongelman kanssa: mihin saatekirje laitetaan? Ohjeissa asia on sanottu niin epämääräisesti, että sitä on vaikea tulkita.
Olen nyt kuitenkin tehnyt saatteen kässäristä. Näin ymmärsin heidän haluavan. En ole kirjoittanut itsestäni: minusta ”minuuden” pitäisi olla tässä toissijaista (vaan mistä sitä nykyään tietää…). Aion laittaa saatteen kässärin päälle, ikään kuin se olisi normaalisti takakannessa seisova teksti.
Onnea vain sinulle matkaan kilpailuun. Tosi jännä nähdä, paljonko kässäreitä tulee. Onhan se ollut hyvä dead line. Itseäni on helpottanut, kun olen saanut pinnisteltyä kässärin loppuun dead linen avulla. Mutta en minä nyt ihan kamalia odottele. Kyllä paikkaamista sen verran on 🙂
Mutta maljan paikka tämä on.
SKOOL!!!
Nimenomaan, Kari: SKOOL! Juomme hienon drinksun Kariston (ja minun) kunniaksi myös Taivalkoskella. Sen nimi voisi olla vaikka iso tuoppi. Röyh.
Skool täältäkin! Aina kannattaa juhlia, kun joku etappi on saavutettu :)! Onnea :)!