Erinäisissä kirjoittamista tavalla tai toisella koskevissa blogeissa on pohdittu flow’ta ja sen merkitystä. Kukaan ei kiistä, että tunne on hieno ja aikaansaava.
Mutta, onko olemassa nimitystä flow’n vastaparille? Apatia? Kirjoittamisangsti? Runosuonen tyrehtyminen? Luovuuslukko?
Olen kyllä kuullut liudan keinoja, joilla tuosta tuskaisesta tilasta (kuulemma) pääsee eroon. Esimerkiksi
– ei kirjoita toviin (ainakaan kässäriä)
– lukee jotain ihan muuta
– katsoo elokuvan tai vaikka viisi
– käy lenkillä (monena iltana)
– tapaa ystäviä
– nauttii elämästä.
Joopa joo. Minusta kuitenkaan yksikään keino ei ole hyvä, kun on kiire. Dead line pukkaa ja sitä rataa eli suomeksi sanottuna on pakko kirjoittaa lukosta huolimatta.
Olen ikävästi valumassa lukkotilaan. Tunnen oikein, kuinka teksti on lakannut laulamasta minulle. Siitä on tullut valittavaa. Se ei tyydy mihinkään, eikä se tunnu haluavan olla osa mitään. Jokainen ”luomani” sana tappelee vastaan. Puuttuu vain, että tietokone hajoaa ja kynistä katkeavat terät.
Mitä tehdä, kun tekee mieli kirjoittaa mutta kirjoittaminen ei vain suju?
Pidän illalla kuusi vuotta tänään täyttävän tyttäreni synttärit. Ei pelkoa, että jaksaisin kirjoittaa 13 pikku vieraan jälkeen yhtään mitään. Mutta, jos teillä on sillä aikaa mahdollisuutta tai halua antaa minulle pari nuottia, joilla teksti ja sen tekeminen taas sointuvat, kiitos siitä.
Kukahan se olisi kirjoittanut vastavoimaflow’sta?
Vaivanpalkka 
Toivottavasti meni 6-vuotiaan synttärikemut hyvin eikä laastaria tarvittu.
Jos tietäisin miten kirjoittamisangstista pääsee, olisin todennäköisesti kirjoittanut jo liudan kirjoja. Uskon kuitenkin, että ne kirjoituslukotkin kuuluvat asiaan eikä niitä saa väkisin auki. Ehkäpä aivot eivät ole vielä prosessoineet kirjoittamista tarpeeksi pitkälle ja tekevät luovuuslukon aikana hiljaista, mutta tehokasta työtä. Kun aivot ovat saavuttaneet välttämättömän etumatkansa, kirjoittaminen alkaa taas luistaa. Jos aivojaan kuitenkin haluaa vähän herätellä ja pysyä samalla hyvässä kirjoituskunnossa, suosittelen seuraavia toimintatapoja:
1.Lue käsikirjoitustasi ja keskity niihin kohtiin, joihin olet tosi tyytyväinen. Jos olet osannut kirjoittaa joskus niin hyvin, osaat kyllä myöhemminkin.
2.Kirjoita bonusmateriaalia, jos se vaikka luonnistuisi. Tiedät mitä tarkoitan 🙂
3. Kirjoita jotain ihan muuta, esim. blogia, jota käyn sitten innolla lukemassa.
Tässä sinulle joitakin nuotteja, toivottavasti ne saavat sinut oikeaan vireeseen. Olen varma, että tekstiä alkaa taas pian syntyä. Olet varmasti todella hyvä kirjoittaja! 🙂
Kiitos, Satakieli! Pidin erityisesti neuvosta numero 1. Se on jotenkin hyvin lohdullinen. Olen kyllä tehnytkin noin, mutta yleensä tullut vain surulliseksi: miksi en enää osaa… Nyyh. Otetaanpa siis itseä niskasta kiinni ja katsotaan asiaa tuolta kantilta!
Kirjoittamattomuuden vaihtoehto on kirjoittaminen. Aloita lyhyillä lauseilla: ”K. nousi vuoteesta. K. avasi verhot. Satoi. K. heräsi. K. eli unessaan ja ihmetteli pimeää. K. nousi ja avasi verhot. Aurinko häikäisi. K. muisti P:n.”
Virkkeet pitenevät ihan itsekseen ja niihin alkaa tulla sisältöäkin. Sitten vain pyyhit ”verryttelyn” pois.
Vai mitä?
Satakielen ohjeet kuulostavat oikein toimivilta. Ja sitten on se ”kielletyn hedelmän keino”, jota minä usein käytän. Kiellän siis itseäni ehdottomasti kirjoittamasta. Kas, kun alkaa houkuttaa…
Kiitos, Kari ja Katri. Minä olen aika tehokas laiskottelija ja uskon omia kieltojani, joten taidan ottaa nyt käyttöön lyhyt lauseet. Se tekee minulle, pitkien lauseiden kirjoittajalle, muutoinkin hyvää 🙂