Jos haluaa nähdä tekstinsä uusin silmin, kannattaa kerätä kimpsut ja kampsut mukaan ja vaihtaa maisemaa. Toisin kauas ei tarvitse lähteä – vaikka varmasti jokainen meistä toivoisi olevansa vähintään Bahamalla tässä kurjassa vesisateissa marrassäässä.
Jo se, että lukee tekstinsä työpöydän sijasta olohuoneen sohvalla, auttaa näkemään tekstiä hiukan erilailla. Jos pystyy heittämään takin niskaan ja lähtemään lähikahvilaan, aina parempi. Jos sinne on vielä vähän kävelymatkaa, entistä parempi. Saa kaupan päälle happea, mistä ei ole koskaan haittaa, kun puhutaan silmien avaamisesta.
Pyrin käyttämään miljöönvaihtokeinoa aina ainakin tekstien oikolukuvaiheessa. Mielelläänhän sitä antaisi tekstinsä levätä (kuka se hautasikaan kässärinsä takapihalle), mutta siihen ei ole yleensä mahdollisuutta – ei ainakaan täällä työmaailmassa. Jos siis ajan kanssa ei pysty pelaamaan, takamus ylös vakipaikalta ja katselemaan tekstiä uusin silmin uudesta tuolista.
Hm, vesisade? Sekin piristää, jos ottaa sen siltä kannalta.
Lotistaan, kun tavataan!
Vaivanpalkka 
Käsikirjoituksen lukeminen uusissa paikoissa on mainio idea! Itse olen lukenut tekstejäni luottohenkilöni kotona tajuamatta ollenkaan miten hyödyllistä se on luultavasti ollut. Jo kotimatkalla olen tajunnut monta juttua, jotka ovat vielä vaatineet parantelua. Kiitos, kun kirjoitit tästä ja avasit silmäni! 🙂 Voisin kokeilla kahvilaa joku päivä. Itse käsikirjoitusta en vainoharhaisena kirjoittajana uskalla kantaa mukanani, mutta muistikirja voisi toimia sen korvikkeena. Voisin siis kokeilla miljöön vaihtamista lähinnä ideointimielessä.
Kiva, jos sait jotain uutta irti kirjoittamiselämääsi! Minulle tosiaankin riittää usein pelkän pöydän vaihdos vaikka nojatuoliin tai sohvan pohjalle. 🙂