Kuinka paljon tekstiä mahtuu yhteen päähän?
Viikko sitten mietin kysymystä käsikirjoitus edessäni. Siinä on 10 lohkoa, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisessa lohkossa on useita lukuja. Lohko on oma sisäinen järjestelmäni hallita juonta. Yksi lohko sisältää tavallaan yhden mielestäni selkeästi yhteen kuuluvan kokonaisuuden. (Logiikka tuskin aukeaisi kenellekään muulle.)
Viikko sitten lohkot risteileivät kuin jättialukset aivoissani. Mitä missäkin on lopulta sanottu ja niin edelleen. Kuka sellaista jaksaa muistaa? Hyppelin lohkosta toiseen, kun paikkailin tai täydensin toista ja jumin usein matkalleni pahemman kerran. Toivotonta.
Nyt. Nyt olen saanut taas muistutuksen siitä, että 10 lohkoa on loppujen lopuksi vain yksi käsikirjoitus. Olisi ihana palata sen hiljaisen rauhalliseen maailmaan, joka kuuluu vain minulle.
Mutta sen sijaan olen jotakuinkin pakotettu miettimään neljää lehteä, tukkua esitteitä, paria yksittäistä lehtijuttua ja jotainkin muuta vielä. En jaksa muistaa, mitä. Kaaos. Ihan kamala kaaos. Ei ole lohkoja, ei rakkaita henkilöitä. Ei edes yhtä perhanan aihetta eikä juonta vaan asiaa niin eri asioista, että kärryillä pysymisessä on jo setviminen.
Onneksi en ole sydänkirurgi. Onneksi olen vain mainostoimiston työntekijä. Mitä sitten, jos joku otsikko ei ole täydellinen. Siihen mitään kuolla. Tulee vain kylmiä väreitä. Ne saattavat olla jopa terveellisiä.
Mutta saan kyllä pian näppyjä, jos en pääse osoitteeseen 10 lohkoa.
Kyllä, tämä oli näitä päiväkirjatyyppisiä blogitekstejä, joita tuskin lukee kukaan mutta jotka, piru vie, helpottavat omaa elämää!
(Tähän sopisi nimimerkki ”Turhautunut”.)
Vaivanpalkka 
Kyllä näitäkin luetaan. Hyvä, jos helpotti;)
Ja hyvää kannattaa odottaa 🙂
Niin kannattaa, siis odottaa hyvää.
Miten tutulta lohkoajattelusi kuulostaakaan! Minä puhun lohkojen sijaan osista ja ne koostuvat usein muutaman luvun (3-5) pätkistä. (Lohko on muuten huomattavasti parempi nimitys kuin osa, jolla on jo oma vakiintuneempi merkityksensä.) Minunkaan osani eivät näyt tekstissä, mutta ajatuksissani ne auttavat minua käsittelemään kokonaisuutta ilman että aivoni nyrjähtävät paikoiltaan. Usein ne erottautuvat toisistaan tärkeän käännekohdan tai jonkin olennaisen juonellisen siirtymän kautta. Ehkäpä juonen pilkkominen osiin selkeyttää myös rakennetta. (Toivottavasti!! Rakennekysymykset ovat vaikea alue!) Miten minusta tuntuu, että meillä on kirjoittajina aika paljon yhteistä! 🙂 Annetaan käsityksen tarkentua…
(Ja mitä päiväkirjamaisuuteen tulee, se ei haitannut minua yhtään. Säästeliäät viittaukset muuhun elämään tekevät blogiviesteistä usein vain mielenkiintoisempia ja persoonallisempia!)
Kiitokset kaikille kommenteista ja ymmärryksestä! Tuli jotenkin niin lämmin olo raskaan päivän jälkeen. Niin, että eilinen postaus helpotti, mutta vielä enemmän helpottivat terveisenne. Ajatelkaa, miten pienestä kaikki voi olla kiinni!
Satakieli. Todella mielenkiintoista kuulla, että sinulla on osia. Minusta lohkot/osat ovat todella toimivia, sillä ne kasaavat – juuri niin kuin sanoit – yhteen kokonaisuuden, jolal on jotain tekemistä mm. käännekohtien kanssa. Opin systeemin silloin, kun kirjoitin Kolmiopokkareita. Yksi pokkari on noin 65 sivua rivivälillä yksi. Jaoin sen aina kuuteen lohkoon ja rakensin siitä sitten juonen. Matemaattista mutta hemmetin kätevää.
Sama pätee myös nyt vähän laajemman kässärin kanssa. Olen lähtenyt senkin kanssa liikkeelle kuuden lohkon periaatteestani, mutta nyt olen 10:ssä. Eläköön, lohkot!
Lohkoillaan, me kirjoittavat.