Luin opiskeluaikana yhden viihdekirjoittamisen tenttikirjan. Se oli aika tavalla täynnä numerotietoa. En edes muista, mitä.Muistan vain, että tylsää oli, viihdekirjoittamisen tutkimus.
Yksi asia on jäänyt mieleeni: kirja väitti, että suurin osa viihdettä kirjoittavista kirjoittaa öisin.
Muistan itse asiassa toisenkin asian: kirjassa oli tehty johtopäätös, että öinenkirjoitaminen oli jotenkin tekemisissä genren kanssa.
Mitään muuta en sitten tiennytkään viihteen kirjoittamisesta kaksikymmentä vuotta sitten. Eihän sellaisesta puhuttu kuin kolmen opintoviikon verran. Muuten piti viihde lukea puolisalassa (mukamas kesähelteellä uimarannalla).
Nyt tiedän viihteen kirjoittamisesta paljon enemmän. Siksi kumoan myös väitteen, että viihdettä kirjoittavat kirjoittavat öiseen aikaan, koska se olisi jotenkin lajityypin syytä tai seurausta.
Pahus vieköön! Viihdettä kirjoitetaan öisin, koska viihdettä kirjoittavat naiset, joilla on mahdollisuus kirjoittaa vain öisin. Onko se niin vaikea käsittää? Lajityypille ominaista… Höö, ai siksikö, että viihteessä saatetaan käväistä myös sängyssä? Vai siksikö, että viihde on niin kevyttä, että sitä saa aikaiseksi parhaiten aivot puoliunessa ja silmät ristissä?
Jos joku tutkija haluaa, tervetuloa vain kotiini. Täällä olisi yksi kappale kvalitatiivisia tilauksia.
Istu tuohon alas vain, sohvalle ihan. Kuuntelepa siinä, kun aukaisen koneen ja alan nakuttaa. Kello puolestaan nakuttaa puolta kymmentä. Pitäisi saada aikaiseksi viisisataa sanaa. No, aamulla tietysti töihin. Eihän viihde elätä kuin Hollywoodissa.
Mutta, mikäs tuo ääni? Kummallista vaikerrusta? Onko viihdekirjoittajalla salaisuus makuuhuoneessa?
Ei ole salaisuus. On sairas lapsi. Se pyytää viereen.
Hyvä yötä kaikille.
(Tutkija, hei. Saattaa olla, että teet uuden löydöksen: viihdettä kirjoitetaankin aamulla, kun isit nukkuvat ja lapsi katsoo Pikku Kakkosen lastenlauantaita.)
Vaivanpalkka 
No tutkimusta tekee usein miehet, jotka ei sitten hoksaa että puolet ihmiskunnasta elää erilaista elämää kuin ne ite.
Toiseksi tutkimusta tekee usein sellainen joka ei kuulu ite tutkittavaan ryhmään (eri asia kuin edellisessä kappaleessa mainittu). Ja on yksi asia havaita joku ilmiö ja toinen, vaikeampi, selittää se oikein.
Mitä me tästä opimme? Tiede ei ole meidän jobimme.
Heh, kiitos kommentistasi, Rea. Suunnalleen noin olen tämän asian itsekin ajatellut.
Juuri siksi minusta ei tullut tutkijaa (vaikka piti), että minä tykkään vain havainnoida, en selittää. Kirjoittamiseen liittyy onneksi vain ensimmäinen. Selityksen saa tehdä jokainen lukija itse. Tai selittämättömyyden.