Tässä kaikessa on kyse opettelemisesta. Että asetan itseni tänne, maailmaan, jota olen koettanut printittää viimeiseen asti. Nyt minä olen lopettanut taistelemisen vastaan ja sähköistän myös kirjallisen maailmani. Katsotaan, kuinka minun käy. Katsotaan, kuinka kaikkien muiden käy. Katsotaan, mitä minä opin ja mitä minä voin opettaa itselleni. Tämä on harjoitustyö, vaivanpalkka, opetuslapsi ja oppi-isä. Siis, antakaa kommenttinne. Minä laastaroidun tarttumalla vihkoon ja lyijykynään ja pitämällä käden liikkeessä myös vanhanaikaisesti.
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Vaivanpalkka 
jee..Hyvä Mari. Tulevaisuus on sähkössä. Käsiala ei ole kuitenkaan koskaan poissa muodista. Uskokaamme että äidinkielentunnilla vuonna 2038 kirjoitellaan vielä kaunovihkoon. Kymmenen pistettä ja papukaijanmerkki.
-S
Help. Mihin tässä enää voi luottaa!? Mutta onnea matkaan… 🙂
Liikaa tekstiä, missä kuvia???